Oulun Kisko

Lasse Järvenpää

Muhoksen Pallo- Salamat

Oulun Kisko

 

Oulun Kiskon urheilullinen menestys 1980-luvun taitteessa kulminoituu herraan nimeltä Lasse Järvenpää. Muhoksella syntynyt opettaja toi tarvittavan energian, valmennustietouden ja innostuksen lajia kohtaa muihinkin kiskolaisiin – menestyksen perusta oli muurattu. Pitkän  pelaaja -valmentaja ja valmentajauran aikana hänen valmennuksessaan oli kymmeniä pelaajia ja jälki on puhuttelevaa.

– Kipinän lentopalloon sain vankilasta, lataa Lasse naama peruslukemilla. Kyse ei ollut kuitenkaan mistään tuomion sovittamisesta, vaan… – Asuimme Vaalassa, Pelson vankila- alueella  isäni työn vuoksi ja tuolloin alta kymmenvuotiaana olin mukana vankien lentopallopeleissä, täsmentää Lasse ensimmäisiä kosketuksia lentopalloiluun.

Innostus jatkui varsinaisessa kotikunnassa Muhoksella kunnan puulaakisarjassa Yhteiskoulun joukkueessa. – Tuolloin alkoi kaveripiirissä elää ajatus sarjapeleistä ja minulle lankesi luonnollisesti pelaajavalmentajan rooli Muhoksen Pallo- Salamissa, muistelee Lasse. Jatko-opinnot veivät Lassen Ouluun ja OKL:een ja ensimmäinen opettajan paikka löytyi Muhoksen Toivola – kodista. – Asuimme Oulussa ja koska päivätyö sekä harrastus olivat Muhoksella , alkoi harrastuksen hakeminen Oulusta tulla ajankohtaiseksi , valottaa Lasse Järvenpää Kiskoon siirtymisen taustoja. – Vaihtoehtona oli tuolloin myös Ynni, jonka valmentaja Timo Kuoksa sattumoisin asui naapurissa, mutta valitsin Kiskon, täsmentää Lasse. Välirikkoa ei herrojen välillä syntynyt seura/liittovalinnasta, vaan naapurit saattoivat puhua lentopallosta aamun tunneille saakka. – Mistään tuopin kanssa puhumisesta ei ollut kyse, vaan puhtaasta innostuksesta lentopalloilua kohtaan, naureskelee Lasse.

Niin innokas pelaaja-valmentaja aloitti Kiskon kolmossarjajoukkueessa vuonna 1973 ja sarjanousu kakkoseen onnistui seuraavana vuonna. – Kaukovainion ammattikoululla harjoittelimme ja pelasimme. Salainen aseemme oli virallinen, mutta standardista poikkeava pelipallo, jonka käsittely tuotti muille vaikeuksia, paljastaa valmentajavelho pientä menestyksen yksityiskohtaa.

Kiskon nousussa oli tuolloin muutakin erilaista kuin pelipallo! – Kun muistelen tuota aikaa, en vähättele sitä tosiseikkaa, että olin TODELLA innostunut lajista ja sain innostuksen tartutettua muihinkin, täsmentää Lasse menestyksen siementä. – Siirryimme pikkuhiljaa ympärivuotiseen harjoitteluun, kesät tehtiin töitä joukkueena ja koko seuran toimintaa kehitettiin muiden lentopalloiluun hurahtaneiden kanssa. Pyrimme pelaamaan nopeaa peliä ja se oli yksi menestyksen avaimista.

Vääjäämättä seurasi myös menestys. – Vuonna 1974 aloitimme kakkossarjassa ja tuolloin siirryin myös passarin rooliin. Nousu ykkössarjaan varmistui keväällä 1977, muistelee Lasse. Viimeisessä kakkossarjan koitoksessa kaatui Haapajärven Kiilat puhtaasti 3-0 ja lehtitietojen mukaan pelaajavalmentaja pelasi passarina unelmapelin ja muut onnistujat olivat Jussi Seppälä sekä nuori Eero Alatalo. Tuo kevät käänsi myös asetelmia Oulun hegemoniassa, kun Oulunsuun Heitto putosi puolestaan kakkossarjaan.

Ykkössarja vuosina Lasse kehitti edelleen valmennusta pelaamisensa ohella. Harjoitusmäärät nousivat, leiritys astui kuvioihin ja kesäturnauksiin osallistuttiin valmennusmielessä. Samalla seuran toiminta kehittyi, kiitos taustatyön tekijöiden, ja pelaajille pystyttiin takaamaan varusteet, leiritykset ja jopa kulukorvauksiakin maksettiin.

– Leireillä käytiin harjoittelun lomassa mm. sääntöjä läpi, samoin lentopalloa teoriassa, kertailee Lasse valmennuksensa pääperiaatteita. – Pelaajat viettivät aikaa myös meillä, jolloin lentopalloilun lisäksi puhuttiin kaiken maailman asioista.

Pelaajavirtaa alkoi myös olla Kiskon suuntaan. – Emme harrastaneet mitään värväystoimintaa, joukkue kiinnosti ja olimme tietysti aktiivisia, jos joku oli halukas meille siirtymään. Suurin osa siirroista taisi kuitenkin tulla pelaajien kaveripiirin kautta, kertoo Lasse. Kaudelle 1979- 80 joukkue oli vahvistunut myös passarin tontilta niin, että Lasse saattoi keskittyä enemmän valmentamiseen. – Viimeinen virallinen sarjaottelu oli karsintasarjassa vierasottelussa Karhulan Veikkoja vastaan nousun jo ratkettua. Juhlimme hieman edellisenä yönä ja olo oli sopivan rento, joten kävin aloittamassa pelin. Yhden ässäsyötön ja pelatun pisteen jälkeen oli sopivaa päästää Timo Kenakkala 2-0 tilanteessa jatkamaan, naureskelee Lasse viimeisen ottelunsa muistolle.

Ensimmäisenä kautena Kiskon menestys jatkui: silloin kovatasoisen Kultavaskooliturnauksen voitto, TUL:n mestaruus Rantaperkiön, Karhulan ja Porin nenän edestä sekä mainiot otteet etelän turnauksissa vauhdittivat Kiskon ylempään jatkosarjaan. Seuraavana vuonna liito ei riittänyt aivan niin korkealle, vaan Kiskon oli tyytyminen alemman jatkosarjan kautta sarjapaikan uusimiseen. Kolmas kausi toi jälleen paikan kuuden armoitetun sakissa. Kiskon pelaajilla alkoi myös kysyntää maajoukkueeseen. – Niin mukavaa kuin se olikin, mitalin toinen puoli oli se , että joukkueharjoittelu kärsi mm. Timo Kenakkalan ja Jarmo Tanskala leiritysten aikoihin. Lisäksi pojat eivät välttämättä saaneet kehittyäkseen tarpeeksi peliaikaa – laadukasta harjoittelua kylläkin, kiteyttää Lasse. Vääjäämättä tämä johti myös siihen, että etelän seuroissa oli kiinnostusta saada Kiskon pelaajia riveihinsä. Eero Alatalo ja Raimo Körkkö olivat pakanneet kassinsa jo aiemmin ja oli vain ajan kysymys, milloin Timo Kenakkala vaihtaa seuraa. Tämä tapahtui keväällä 1983, kun Timo siirtyi Tampereelle. Samana keväänä Lasse jäi myös pois valmentajan paikalta, mutta palasi paria kautta myöhemmin aina siihen saakka, kun Kisko putosi pääsarjasta. – Avainpelaajia lähti etelän seuroihin, omat taustatyöntekijämme väsähtivät monien vuosien uurastuksen jälkeen ja omakin motivaatio alkoi hiipua, näin listaa Lasse muutamia putoamisen syitä. Mutta joka tapauksessa päivääkään en vaihtaisi pois, toteaa Lasse ja muistelee sitä energiaa ja positiivista ilmapiiriä, jolla tämä pohjoisen lentopallokorkeakoulu porskutti taitavan rehtorin johdolla menestyksen vuosia.

Kuvassa Järvenpää Lasse varmistaa. Vastassa Urheilitalolla oli Salon Viestin joukkue. Korkeimmalla leijuu Olavi “Spede” Kytö