Matti Haapakoski

 

Oulunsuun Heitto
Kokkolan Tiikerit
Oulun Kisko

 

Matti Haapakoski tunnettiin Kiskon menestyksen vuosina joukkueen pitkäaikaisena kapteenina ja suoraselkäisenä taistelijana. Periksiantamattomuus harjoittelussa ja peleissä oli tälle hihaspesialistille luonteista. Joku saattoi pitää miestä hieman äkkipikaisena, mutta hän oli ehdottomasti joukkueen eteen raatava esimerkki. Maajoukkuekutsu aikanaan ei olisi ollut suuri vääryys….

Lentopallouransa alkuvuosista Matilla on selkeä näkemys. – Asuimme Kastellissa ja jos Kenakkalan Eero ei olisi järjestänyt oikeaa tekemistä, tiedä missä olisin, tykittää ikitaistelija heti alkuun. – Homma tiivistyi erääseen episodiin: Hain Myllystä messipojan kiinnityksen villin linjan laivaan ja pyysin isältä allekirjoitusta, koska olin alle viisitoista. Vastauksena tuli nyrkistä päin näköä ja keskustelu merimiesurasta oli käyty. Onneksi tuli urheilu ja lentopallo tilalle.

Yleisurheilua kentillä ja Kenakkalan pihalla sekä lentopallotreenausta legendaarisen Osmo Hanhelan ohjauksessa pisti Matin uraan vauhtia: 1967 viitossarjaa ja 1969 Heitto II kakkossarjaa, josta matka jatkui edustusjoukkueeseen. – Porukka oli lyhyt ja syystäkin jouduimme panostamaan puolustuspelaamiseen. Pakkalan koululla kesäharjoittelu oli raakaa. Reilun kaksituntisen puolustuspeliharjoittelun jälkeen ei jaksanut pyörän päälle enää nousta, muistelee Matti. Mutta into ja halu saada Oulunsuu mestaruussarjaan antoivat voimia niin Matille kuin muillekin. – Etelän pojat eivät tainneet haluta Oulun punaista porukkaa mestaruussarjaan, lataa Matti ja kertoo erään esimerkin. – Saarijärvellä v. 1971 pelatuissa SM – karsinnoissa erotuomari vihelsi heti alkuun passarillemme Hanhelan Oselle 12 käsittelyvirhettä ja jouduimme vaihtamaan passaria – se oli siinä!

Oulunsuu jatkoi sitkeää etelän kiusaamista ykkössarjassa ja keväällä 1974 Oulunsuun hävittyä peräti tusina verran otteluja 2-3 oli Matti kypsynyt muutokseen.

- Kokkolan Tiikerit tarjosi tuolloin hyvän vaihtoehdon ja sillä reissulla kului puolikymmentä kautta. Maailma avartui ja pelitaidot karttuivat, muistelee Matti.

Kaudelle 1979/80 Matti palasi Ouluun ja Kiskoon, jossa alkoi olla kuosit kasassa tavoitella sitä himottua SM-sarjapaikkaa. – En ole ehkä pehmomiehen maineessa, mutta kun SM-sarjapaikka varmistui ,oli tunne huikea! Tätä oli tavoiteltu ja nyt se oli totta, herkistyy Matti muistelemaan erästä uransa kohokohtaa.

Tuota SM-sarjaan noussutta joukkuetta Matti piti hienona ryhmänä. – Hyvä meininki ja töitä tehtiin rajusti, mutta huumori ei loppunut missään vaiheessa, kertaa Kisko-ikoni. –Minä opin jo ennen Kiskon aikaa, että nämä lahjat eivät riitä, vaan töitä menestyksen eteen on tehtävä – ja se on ollut hyvä oppi elämässä yleensäkin.

Matti taisteli Kiskon ja pohjoisen puolesta koko SM-sarjajakson ja oli vielä pelaaja-valmentajana ensimmäisen ykkössarjakauden. – Paluu oli lähellä, puristimme SM-sarjan karsintoihin, mutta paukut eivät enää riittäneet paluuseen.

Varsinaisen aktiiviuransa jälkeen Matti pelasi vielä Kiskossa kakkossarjaa ja siirtyi veteraanipalloiluun, josta on muovikassillinen mitaleita niin MM-kisoista kuin SM-sarjastakin.

Jalkapalloa pelattiin jo tuolloin alkulämmittelynä.