Kai Stenius

Oulun Kisko
Raision Loimu
Perttelin Peikot
Salon Viesti

 

Kai Stenius on Kiskon oman juniorityön hedelmä. Nippa nappa sai mopolla ajella, kun kutsu kävi edustusjoukkueeseen – ei laskemaan keski-ikää vaan lahjakkaana juniorin kyvyt oli huomattu. Kaitsusta oli tulla myös ensimmäinen Kisko-taustainen ammattilainen ulkomaan kentille – allekirjoitus saksalaisjoukkueen sopimuspaperiin jäi kuitenkin laittamatta ja alkoi kuntoutusalan yrittäjän ura. Sami Kurttilan ohella toinen Kiskon kasvattamista liigavalmentajista kaudella 2009/10.

Kaukovainion lahjakas juniori harrasti yleisurheilua Pyrinnössä ja koripalloa Ynnissä. –Lentopalloharjoituksiin minut ja Alatalon Jompen vei Jompen isoveli Eero, joka oli merkittävässä roolissa Kiskon nousun aikoihin, palauttelee Kaitsu mieliin uran alkutaivalta. Koripalloa Kai pelaili mielellään, mutta Ynnin puolelta esitettiin vaatimuksia lajivalinnasta ja silloin lentopallo ja Kisko voittivat. Yleisurheilussa kiinnostivat heittolajit ja erityisesti – vaikka päällepäin ei uskoisi – moukarinheitto. – En muista ennätystä juniorivuosilta, mutta Varsinais-Suomen vuosina kävin kokeilemassa piirikunnallisissa ja kyllä se lähti vielä ulos häkistä ja tulos oli jotain 40 metriä pyhähanska kädessä, naureskelee Kaitsu.

SM- sarjakarsintojen ollessa kriittisessä vaiheessa, Kaitsu( 16 v.) pyydettiin mukaan kakkosjoukkueesta. – Heinon Jyrki muistuttaa aina tavatessamme, kuinka ratkaisevassa ottelussa tulin Vammalassa hänen paikalleen ja käänsin matsin, kertoo Kaitsu ja muistuttaa, että aika saattaa kullata muistot tässä tapauksessa.

Kiskon noustua oli selvää, että tämä teinitähti oli jatkossa edustusjoukkueen miehiä, eikä pelkästään mehupulloja täyttämässä. Täysin epävirallinen tutkimustulos kertoo, että Kaitsu toi  yhtä paljon uusia naiskatsojia saleille kuin Vaasan Catharina Svenlin miespuolisia katsojia.

Kiskon edustusjoukkueen vuodet jäivät nuoren miehen mieleen. – Noina vuosina sain pelata paljon sekä edustuksen mukana, että junioreissa. Lisäksi tulivat vielä B – maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen pelit, laskeskelee Kaitsu. – Yhtä merkittävää oli myös se, että poika sai oppia miesten maailmasta. Meno oli junnulle opettavaisen kovaa niin punttisalilla, harjoitusten alkuverryttelyfutiksessa kuin pelimatkojen korttiporukoissa – voitontahtoa riitti, raottaa Kai Stenius nuoruuden kokemuksiaan. – Sen verran tuo tuli tarttui vaatteisiin , että peleissä yritin aina haastaa vastapuolen staroja. Muistan erään Kisko – Pieksämäki – matsin , jossa haastelin Jouni Parkkalia omilla tuuletuksilla , jatkaa Kaitsu. Tarina ei kerro voittajaa henkien taistelussa, mutta kyseessä oli ennätysyleisön (yli tuhat katsojaa Urheilutalolla !) pelattu matsi, jonka Kisko voitti 3-2.

Kai Steniuksen kohdalla oli seurajohdolla noina vuosina pelko persuuksissa – milloin mies jättää kasvattajaseuran. Keväällä 1983 Kaitsu otti odotetun suunnan Raisioon ja Loimuun, jossa mies pelillisesti puhkesi lopullisesti kukkaan. Kahden kauden jälkeen koti –ikävä sai hetkeksi vallan ja osoite oli jälleen kasvattajaseura Kisko. Tuon kauden päätteeksi Kisko putosi pääsarjasta ja Kaitsu sai  mielenkiintoisen tarjouksen. – Fortuna Bonn tarjosi ammattilaissopimusta Saksaan. Oli siinä pohtimista. Kotona oli sopimuspaperi valmiiksi allekirjoitettuna, mutta valitsin Perttelin Peikot , tilittää Kaitsu yhtä elämänsä ratkaisua. Peliura jatkui Perttelissä ja Salossa ykkössarjassa kuntoutusalan yrittäjän ehdoilla ja  pikku hiljaa mielenkiinto valmennusta kohtaan alkoi herätä. – Suoritin tänä keväänä ammattivalmentajan tutkinnon ja tällä uralla olisi motivaatiota jatkaa , valottaa Kaitsu tulevaisuuden suunnitelmiaan ja antaa ymmärtää, että kotikaupunki ei jatkossa ole mahdoton yhtälö!

C-Poikien palkitsemistilaisuus. Kuvassa Erkki Puutio (vas.), Pekka Suorsa, Rauno Huotari, Esa Mäkinen, Erkki Ikonen, Matti Kauppi, Kai Stenius, Jorma Alatalo sekä valmentaja Paavo Molander.