Jyrki Heino

 

Harjavallan TU
Oulun NMKYU
Oulun Kisko

 

Todellinen lentopallokenttien väriläiskä, joka asennepuolella opetti itseä ja muita kovaan työntekoon sekä taistelumieleen kentillä ja saleilla. Kulmikkaasta olemuksesta huolimatta tai siitä johtuen hyökkäsi räjähtävästi, tuuletti mieleenpainuvasti ja ärsytti omat sekä vieraat. Harvinaisuus siinäkin mielessä, että etelästä harvoin tultiin pohjoiseen jalostumaan pelimieheksi. Pelikentillä duo Kenakkala - Heino valekierto- hässäkkä oli lentopalloakrobatiaa, johon verrattuna You Tubesta tuttu oman kierron lyöjä näyttää sauvakävelijältä.

- Kentälle menin ja menen aina nöyränä , mutta en lyötynä, teroittaa Jyrki lentopallofilosofiaansa, jonka juuret yltävät kotikuntaan Harjavaltaan. Innostus kuljetti nuorta miestä jopa kolmiin lentopallotreeneihin samana iltana ja saivatpa paikalliset naisopettajatkin  myös vuorolleen innokkaan harjoittelijan. – Verkko oli tuolloin mulle sopivalla korkeudella, täsmentää Jyski.

Ensimmäinen kovempi lentopallokorkeakoulu oli Harjavallan TU:n kakkossarjamiehistö, jossa nuori mies alkoi jalostumisen. – Pelattiin tuolloin valtakunnan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja porukassa oli tosi loistavia pelimiehiä, joiden asenteista ja taidoista koetin imuroida kaiken mahdollisen, muistelee Jyrki Heino kotikunnan pelivuosia.

Yliopisto-opiskelut toivat nuoren miehen Ouluun vuonna 1974 ja peliura jatkui Ynnissä 3 –sarjajoukkueessa, josta nopeasti nouseva kyky otettiin 2 –sarjaan. – Vuonna 1977 tapasin NMKY – liikkeen lentopallokisoissa Pieksämäen NMKY:n valmentajalegenda Reino Kososen ja se sai lopullisesti veret kuumenemaan lentopalloilulle, kertaa Jyrki. – Samaan aikaan pelattiin yliopiston matseja ja reitti alkoi olla selvä - Kiskoon muutetaan paperit, jatkaa Jyrki. – Halusin myös Järvenpään Lassen valmennukseen kehittymään, joten siinäkin mielessä seurasiirto oli ajankohtainen, vaikka politiikka toi sen ajan peleihin ja seurasiirtoihin omat lisämausteensa.

Jyrkin kanssa Ynnistä muutti kaudelle 1978/79 myös Jukka Aho passariksi. – Väitän, että kesän 1979 turnausmenestys loi seuraavan kevään nousullemme vankan pohjan, kertailee Jyrki pääsarjaan nousun taustoja. Joukkueen kapteeniksi valittu Jyrki Heino muistaa kevään ratkaisuottelusta pari mielenkiintoista tarinaa. – Itse pelasin tosi huonosti ja nuori Kai Stenius paikkasi meikeläistä tosi tyylikkäästi. Ottelussa oli päätuomarina entinen valmentajani ja erään kyseenalaisen tuomion jälkeen tunnelma alkoi Kiskon leirissä kuumeta. Kapteenina kiipesin tuomaripukilla ja kuiskasin tuomarille: ” Aivan oikea tuomio” – pelikaverit luulivat minun sättineen tuomaria ja tilanne niiltä osin rauhoittui. Pelin jälkeen tuomari kävi toteamassa, että eipä ole moista tolpassa aiemmin kuullut, naureskelee Jyrki. Kapteenina Jyrki sanoo aina olleensa pelaajien puolella. Tarina kertoo Kiskon isännöidessä TUL:n mestaruuskisoja ja uusien peliasujen vielä puuttuessa Jyrkin leikanneen pelipaidan hihan osittain irti ja pelien tuoksinassa se sitten tietysti tippui. Mestaruuspokaalin kapteeni Heino kävi pokkaamassa resuisissa verkkareissa ja hupparissa seurajohdon kauhuksi. Peliasut kuulemma tulivat pikavauhtia. – Olisin jatkanut pelaamista, mutta meille tuli valmennuksen kanssa erimielisyyksiä sovituista asioista ja kieltäydyin kapteenin tehtävistä ja jäin pois kauden loputtua , kertaille Jyrki. - Asiat on myöhemmin sovittu ja Lassen kanssa olemme sokeriväleissä, toteaa Jyrki. Kun kysymys kääntyy siihen, mitä Kiskon vuodet Jyrkille antoivat, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. – Itseluottamusta, hyviä kavereita sekä hirveän joukon mahtavia muistoja. Väitöskirjassanikin kiittelin vielä Järvenpään Lassea persoonallisesta valmennustyöstä, kiteyttää Jyrki ja jatkaa ikämiesurheilijana matkaa kohden lentopallon filosofian syvintä olemusta.


Iloisia Kiskolaisia voitetun pallon jälkeen